Kyllä on hyvä mieli kaiken tapahtuneen jälkeen. Ollaan tässä tänään ja nyt tällä kokoonpalolla. Muutoksia piti tapahtua ja tietysti niitä tapahtuu kaiken aikaa, mutta että hyvään suuntaan, siitä olen nyt saanut tuta.

Tietyille tosiasiolle ei mahda pieni ihminen mitään; esimerkiksi sairaudelle, joka jyllää miehessäni. Hän on välillä uupunut, omissa mietteissään, ja ihan oikeutetusti hämillään ja väsynyt osakseen koituneelle kohtalolle mutta sopeutuminen on ainoa vaihtoehto. Ja voi ihan varmasti sanoa, että periksi ME ei anneta. Äsken hän hyvästeli minut muutamaksi tunniksi. Asteli nahkoihin sonnustautuneena pitkine koipineen hiekkakäytävää prätkälleen, ja käynnisti sen niin että tienoo tärisi.

Tänään oli siivoilupäivä. Mies tamppaa aina matot, ja mä huolehdin muusta, koska pidän siivoilusta, ja koskapa miehelleni tärkeää oli saada aita valmiiksi ennenkuin alkaisi luvatut vesisateet ja ukostamiset. Mieheni on myös romantikko; hän pitää kukista. On suunnitellut aitojensa katteeksi kukkarykelmiä tämän kesän osalle.

Kävin työvoimatoimistossa ilmoittamassa, että pitkään en enää voi vedellä lonkkaa. Sain haluamani työpaikan, ja se alkaa ihan pian. Kaikki tapahtui salaman nopeasti (kuten muuttommekin tänne, jolloin otin yhteyttä asunnon välittäjään, ja saman viikon aikana saimme vuokrasopimuksen allekirjoitettua). Tein hakemuksen yhtenä päivänä, postitin sen seuraavana, sitä seuraavana päivänä oli haastattelu ja taas sitä seuraavana iltapäivänä ilmoittivat, että olen tullut valituksi! Olen nyt aika tyytyväinen itseeni (kerrankin), ja toivon vaan, että saavat mitä odottavatkin!

Äitienpäivä oli ihana. Tyttäreni eläytyi aamulla tunnelmaan kuiskuttelemalla mieheni kanssa salaisuuksia, (en kuullut... en ymmärtänyt) keitti kahvit ehkä avustettuna, ja mut ohjattiin keittiön pöytään (koska olin jo ajat sitten noussut), ja syötiin miehen ja tyttären valmistamat herkut. Ruukkuruusu on nyt ulkona isossa astiassa aidan pieltä koristamassa. Oon kiitollinen näistä läheisistäni <3.

Kärsin edelleen kasvojeni kunnosta, mutta asia eteni, kun soittelin entiselle lääkärilleni toiselle paikkakunnalle, ja sain häneltä lääkemääräyksen apteekkiin. On hieman helpottanut, mutta joudun vielä varaamaan aikaa erikoislääkärille, jotta pääsisin naamalääkkeistä toivottavasti lopullisesti vielä jonain päivänä. Että osaa akne olla aikuisenakin riesa!


Kesätuoksujen huumassa <3