Heips,

 

Tähän aikaan vuodesta huomaa selvimmin ajan kulkua. Kutsut kertovat, että jotkut on saaneet kiinni etapin, johon ovat pyrkineet vuosia. Koulujen päätösten juhlistamista. Uuden ajanjakson alku... jollekin tulevalle.

Juhlinta sinänsä on tuntunut minulle aina pelkältä velvollisuudelta. Varsinkin, jos juhlinnan keskipiste ei vaikuta elämässäni. Omat juhlatkin ovat tuntuneet pinnallisilta häitä lukuun ottamatta. Elämä etenee ilman kuohuntaakin. Tottakai ilo toisen puolesta on aitoa, ja saahan siinä ohessa tavata ihmisiä, joita tuntee, ja tulee tapaamaan jatkossakin. Mutta jos voisi valita... olisi hyvä olla mahdollisuus valintaan osallistumisesta ilman että asiasta nousisi tunnekuohu kenenkään puolesta tai toimesta.

Kumppanin kanssa oli sivumennen parin lauseen edestä puhetta hautajaisista. Että pitäisi jutella niistä. Kun ei koskaan tiedä... -että tietäisi. Mielenkiintoista, eikä minulle vastenmielinen aihe, koska kuoleminen kuuluu elämään, ja kuten Juicekin lauloi: "elämä on kuolemista"... Tottakai eri sävyn aiheeseen tuo läheisten sairaudet, mutta ei se suoranaisesti ole tie kuolemaan. Elämä on hyvää toivottavasti meilläkin vielä pitkän aikaa. Kuoleminen ei ole etusijalla, elämä on. Silti asiaan tulisi voida suhtautua luontevasti ja omien hautajaisten suunnitteleminen on mielestäni vain varautumista, ja se tuo turvallisuuden tunnetta. Että pysytään yhdessä myös jatkossa, mitä sitten tapahtuukaan... Jos voisi siis valita...  kuoleman jälkeinen ruumiin käsittely, hautapaikka, mahdolliset hautajaiset ja vieraat, hautajaisten "tyyli"... Antaisi jälkeen jääneille selvät sävelet; heidän ei tarvitsisi käyttää aikaa mahdottomalta tuntuviin suunnitteluihin. Voi antaa niiden sijaan tilaa luopumisen tunteille ja surulle. Mielestäni se on huomaavaisuutta ja tuo helpotusta.

Tuli nukuttua aamulla pitkään. Unia tuli vaikka muille jakaa. Ei muista tarkalleen, mistä mun pää halusi avautua yön pimeinä tunteina, mutta levollisen mielen jätti jälkeensä. Onkin odotettavissa värikkään vaihteleva viikko töissä. Jospa nyt jaksaisi. Kuntoiluun pitää vaikka väkisin nyt varailla aikoja, jotta ei pääse keho puutumaan. Ja ihan työn vastapainoksikin. Sitä irrottautumista arjen haasteista.


Mies keitti ruoan näppärästi kuten aina. Kohta päästään täyttämään kupua. Tytär otti jalat alleen äsken tyttökaverin kanssa. Lähtivät kai syöttelemään hevosia (toivottavasti eivät taas sormiaan) ja lampaita.

Leppoisaa oleilua!