Tulipa käytyä makuulle kosmetologin pakeilla. Tämä oli elämäni toinen kerta. Eka kerta oli ennen häitä, kun voitin Kuopiossa Häämessuilla arvonnassa kasvohoito-käsittelyn.

Joo, voi ihmetyttää toisaalta. Toisaalta ei. Olen aina vedonnut hoitoihin menemättömyyttäni niiden oletetulla kallaudella, ja olen pitänyt sitä "turhana" ylellisyytenä. Pitäisi nyt tarkistaa käsityksiä... Murkkuikä vai mikä, mutta kasvot kiiltävät, punoittavat ja rehottavat punaisilla näpyillä. Mätii koko naama. Tämän päiväisen käsittelyn jälkeen entistä enemmän, mutta aineet jäivät vaikuttamaan, ja tekevät tehtäväänsä, niin nyt uskon. Myös naisen myötätunto auttoi "rauhoittumaan". :)

Toisaalta melko terapeuttista aikaa oli siinä köllötellä ja tuntea, että jotain kasvojeni eteen tehdään. Arvailuja siitä, mikä on voinut kasvojen kuntoon näin radikaalisti vaikuttaa esitettiin yhteneväisin mielipitein; vitamiinit, ravinto, STRESSI... (mitä se on???)Molemminpuolista ajatusten vaihtoa, empatiaa ja suunnitelmakaavailuja tulevaisuuteen... ajatuksen tasolla.

Mieheni tsemppasi ajamalla auton mennen tullen portaiden eteen ja pääsin lippalakin suojiin. Olo oli kuin jollain paparazzin jahtaamalla... Saa nähdä, joudunko yhä edelleen, vielä tulevaisuudessa piilottelemaan ja peittelemään kasvojani, kun ne eivät ole meikillä maalatut. Haave olisi, että voisi kulkea kuin luonnon lapsi välittämättä siitä, mistä nyt näppy on päässyt valloilleen.

Toinen "näppy" on ollut Iida-koiran hihnassa veto. Voimat ei pian riitä sitä pitelemään. Osittainen kissan ruoka, aivan, on tehnyt hyvät lihakset jalkoihin, ja kun koira muutoinkin on innokas käyttämään jalkojaan juoksemiseen, niin hyvä on: viedään Iida oikein koulutukseen. Se oli oma ideani. Tytär nimittäin olisi innokas koiran kanssa agiliteeraamaan, mutta onhan hallinta omaksuttava ennen sitä. Miestäni koira kunnioittaa mutta me naiset ollaan helisemässä nuoren koiran tahdonvoiman edessä. Kyseessä on kuitenkin vielä pentukoira, joten ihmeitä voi tapahtua! Iidalla on hyvä vahtikoiran suojeluvaisto ja vikkelä liikehdintä, joten tytär on loppujen lopuksi koiran kanssa hyvässä turvassa. ;)

Nyt saatiin ohje, että ennen koulutukseen menoa ei viedä koiraa tuttavallisille, sosiaalisille koiramoikkauksille naapuristoon, vaan pelkästään toimittamaan posteljoonin virkaa; jättämään hajuposteja muille. Maneesissa ei kuulemma sitten toisia koiria haistella, vaan keskitytään siihen (tylsempään?) taluttajaan. Iidalle aivan käsittämätöntä, luulen. Koetin sitä hieman palkitsemalla opettaa aamutuimaan. Kun se edes vilkaisi taluttimen toiseen päähän eli minuun, sai se makupalan, jotain kanaherkkua. Innostui koira niin, että ei tiennyt, minne päin juosta, etu-vai takaperin.

Ensi viikolla ennen ensimmäistä koulutusiltaa käytetään koira vahvistuspiikillä. Tuikkaisivatkohan minuunkin jonkin vahvistuspiikin samalla?!